ke 29.4.2015

Uusi viikko on jo puolessa. Toimiston setviminen alkaa olla jo voiton puolella, vaikka paljon on vielä pinoja käymättä läpi. On kiva kun saa aikaan jotakin konkreettista pelkkien lappujen pyörittelyn sijaan.

Olen ottanu projektiksi "administration"-puolen (eli siis hallinnollisen puolen.. kai..) virtaviivaistamisen. Tällä hetkellä asiakkailta vuokran lisäksi perittävät top-up:it eli vesi- ja lämmityskulut kirjataan kortistoon käsin ja kuitit myös kirjoitetaan käsin, mikä sinänsä on ihan ok, mutta tekee puuttuvien maksujen keräämisen vaikeaksi. Korttien täyttämisessä ei ole ollut yhtenäistä linjaa ja joskus se on unohtunut kokonaan, joten todellisesta maksutilanteesta voi tehdä vain valistuneita arvauksia...

Kortiston lisäksi nyt on luotu Excel-tyyppinen taulukkojärjestelmä, jossa seurataan taloittain asiakkaiden maksuja. Tämä systeemi ei ole mitenkään virtaviivaistanut toimintaa, koska taulukot ovat kömpelöt käyttää ja tietokone niin onnettoman hidas, että siinä ei mene kuin hermot.. Yritän siis pähkäillä systeemiä, joka olisi helppo laatia, yksinkertainen käyttää, luotettava ja nopea. Ai niin, ja se pitää pystyttää ja ylläpitää nollabudjetilla. Piece of cake. Not.

Haasteita ja visaisia pähkinöitä siis riittää tälle blondille. Huomenna onneksi hetkeksi rentoutumaan Almondin Language Cafen merkeissä. Luvassa brittiläistä huumoria... siitä lisää perjantaina..

pe 24.4.2015

Ensimmäinen työviikko nyt takana. On menny vauhdilla nää ensimmäiset työpäivät. Eli oon töissä hyväntekeväisyysjärjestöllä, joka järjestää tukiasumista alkoholi- ja päihdeongelmista toipuville henkilöille. Toiminta on siis hyväntekeväisyyspohjaista ja lähtökohtana on "care in the community" eli ihmisiä autetaan raittiin elämän alkuun tavallisessa lähiöympäristössä, jotta ero "normaalielämän" ja toipilasajan (tai katkaisuhoidon) välillä olisi mahdollisimman pieni.

 Mun hommana on auttaa toimistotehtävissä eli työtehtäviin sisältyy vuokranperintää, sisäänkirjoittamista ja osoitteenmuutoksia tms paperiasioiden hoitoa... Tällä viikolla oon alotellu laittamalla arkistoa ajantasalle. Käytännössä kaikki työt on ollu yhden ihmisen harteilla, eikä hänellä ole riittäny aika kaikkeen, joten paljon on kirittävää.

Alku on ollu aikamoinen hyppy syvään veteen, mutta oon kotiutunu hommaan hyvin. Ohjaajani Gerry on ollu toistaiseksi tosi tyytyväinen mun työpanokseen. Toivottavasti sama linja jatkuu. Tarkotus ainakin olisi. Koska työ sisältää kriisissä olevien ihmisten tukemista ja iso osa työn sisällöstä liittyy heidän henkilökohtaisiin asioihin, tulee blogini sisältämään pääasiassa kuvauksia toimiston yleisestä arjesta, eikä niinkään ihmisistä, joiden kanssa työskentelen.

Yksi asia, mitä oon tässä itsekseni naureskellu kun olen kulkenu edestakas busseilla ja käyny välillä kaupoilla, on se small talk, jota englantilaiset viljelee jatkuvalla syötöllä. Sen noin kolmen sekunnin aikana, jonka olen tekemisissä esim bussikuskin kanssa, kun leimaan korttiniö hän tervehtii minua, kysyy kuulumiset ja toivottaa hyvät päivänjatkot. Se vauhti millä tämä jutustelu sylkästään ulos on ihan uskomaton... mä en ehdi kun vaan nyökätä kun kuski siirtyy jo seuraavaan... Tätä kanssakäymistä on aika hauska seurata. Saas nähdä kuinka siinä itse kehittyy seuraavan viiden viikon aikana.

ti 21.4.2015

No niin. Arki alkoi rytinällä. Eilen oli miitinki Almondin toimistolla ja sain juuri ja juuri vakuutettua toimiston väen siitä, että oon ihan järkevä ihminen. Juuri ja juuri. ;) Sen jälkeen tutustuin pikavauhdilla Plymouthiin portugalilaisen Sophian johdolla. Päivät on ollu tosi kuumia ja aurinkoisia toistaiseksi, joten ei valittamista siinä.. koville vähän otti se, etten ollut varannu juotavaa mukaan ja Plymouthissa tuntuu olevan vain ylämäkiä.. Henki vielä silti pihisee.

Tänään oli ensimmäinen päivä työharjoittelua. Koska kyseessä on vapaaehtoistyöllä suurimmaksi osaksi pyörivä organisaatio, kaikki on vähän kaaosta. Ihan ensimmäiseksi raivasinkin kirjaimellisesti itselleni toimistoon tilaa. Siis todella raivasin. Mutta toisaalta se on kiva tapa aloittaa: näet heti pikkasen otoksen kaikesta mahdollisesta, mitä tulevina työpäivinä tulee eteen. Ja näistä pienistä paloista rakentuu lopulta kokonaisuus, jonka tuntee ja ymmärtää alusta loppuun. Näyttää siis lupaavalta.

su 19.4.2015

Jos alottaisin itsestäni.. Lyhyestä virsi kaunis, kuten mulla tapana on. Olen Lilli, 29-vuotias merkonomiopiskelija. Opiskelen Hyriassa ekaa vuotta yo-linjalla ja vuosi on vielä jäljellä. Asun Korsossa Vantaalla kahden kämppiksen kanssa. Halusin lähteä vaihtoon/harjoitteluun Englantiin, koska tämä oli tällainen once in a life time -tsäänssi eikä sellasia pruukata jättää välistä. Plymouthiin siis suuntaan asiakaspalvelujakson harjotteluun.

Ensimmäinen päivä Plymouthissa on hyvässä mallissa.(Mun postaukset tulee sitten olemaan tiiviitä ja täynnä kirjoitusvirheitä, koska kirjotan tabletilla.. Tää on HIDASTA!) Eilinen lento meni ilman kommelluksia ja sain istuttua koko matkan vaikka selkä ollu tosi jumissa koko viikon. Nyt jo onneks pystyy melkein normaaliin toimintaan.. melkein..

Hermoilin kieltämättä aikalailla Plymouthiin perille löytämistä, mutta matka olikin tosi helppo. En ostanu junalippuja etukäteen, kun oli noita lakonuhkia Helsinki-Vantaalla ilmassa, joten ei voinu tietää josko lennot takkuilisi oikein kunnolla. Mutta kaikki meni tosi mallikkaasti. Lento lähti ajallaan ja oli ajallaan perillä. Nou problemos amigos. Matka Heathrow'lta Paddingtonille oli nopea ja edullinen: normaalihinta 21 puntaa, off peak -tarjous 10 puntaa. Siis sikakallista kymmenen minuutin junamatkasta, mutta kalliimpikin olisi voinut olla.. joten olen oikein tyytyväinen tarjoukseen. Vaihto Paddingtonilla oli nopea: tunnin verran jäi aikaa junien välille, mutta siinä just ehti "restroomiin", if you know what I mean, ja ostamaan evästä Marks and Spenceriltä, totta kai.

Junamatka oli huikea. Maisemat todella kauniita ja vaihtelevia. Yksi pätkä mentiin ihan merenrannassa ja muutaman kerran pärskeitä tuli ihan ikkunaan asti, mikä oli melko surrealistista. Viimeistä edelliseltä pysäkiltä tuli kyytiin vähän "juhlakansaa", mutta se nyt ei ollut mitään sellaista, mitä en olis nähny kotona Korsossa moneen kertaan ennenkin.

Kaikenkaikkiiaan siis ekan yön jälkeen hyvillä fiiliksillä. Ensimmäisen ystäväniki sain emännän kissasta, Titasta, josta yritän lisätä kuvan.. katotaan kuin käy. No ei näemmä käy.. toisella kertaa sit kissakuvia... (täskäy tietty niin, et kunhan mä julkasen tän, niit kyvii tulee sata)