su 31.5.2015

Kotona! Viimein! Jo! Kuusi viikkoo pyrähti ohi niin ettei oo tosikaan.. ja niin kuin olen sanonu monta kertaa, pitemmäksikin aikaa oisin voinu jäädä. Mulla on jo nyt ikävä Plymouthia enkä oo ollu kahtakytäneljää tuntia vielä Suomessa.

Reissu teki kyllä tosi hyvää. Oon tosi virkistyny ja onnellinen tästä kokemuksesta. Oli niin hauska ku eilen illalla purkailin ekoja kamoja ja kämppikset päivitti mua ajantasalle kotirintaman tapahtumista, niin kun poikkesin toiseen huoneeseen, kuulin kuinka ne rupes kuiskailee. Tulin takas ja kysyin, että mitä ihmettä täällä kuiskaillaan. Toinen sanoi siihen, että oletko sä Lilli vai joku klooni? Ilmeisesti oon ollu aika kurjaa seuraa koko talven.. :D

Tuntuu, että kaikki sanomisen arvoinen on sanottu, joten tässä muutamia kuvia matkan varrelta.

Titta, emännän kisu. Mun eka ystävä Plymouthissa... :)

Paddington ja tyrskyjä matkan varrelta.

Merivoimien aluetta työmatkan varrelta.

Maisema The Hoelta.

Mount Edgcombe House (pitihän niitä kartanoita vähä käydä kattomassa)

Portwrinkle. Ranta jossa kävin paikallisten ystävieni kanssa grillaamassa.

Vanha teatteri/hotelli, jonka kohdalla hyppäsin pois bussista joka aamu töihin mennessä. Harmi vaan, että se on aika huonokuntoiseksi päästetty... jospa sen joku korjaa.. Kuva Union Streetin varrelta, jota myös Naughty Streetiksi kutsutaan, kun se on paikallinen bilekatu viikonloppuisin...

Sunday Roast eräässä pubissa Dartmoorin reissulla.. Oli sikahyvää..

Dartmoorin kansallispuistoa.. Jotenkin lappimainen maisema, mutta kasvillisuus ihan erilaista... Joka nurkan takaa odotti tapaavansa hobitteja... :D

Näin tällä kertaa. Ja viimeistä kertaa. Lilli kiittää ja kumartaa ja jatkaa kesän viettoon!

pe 29.5.2015

Vähiin käy ennenkö loppuu. Viimeistä iltaa Englannissa viettelen loikoillen hotellilla. Aamulla on tarkoitus vierailla British Museumissa ja alkuillasta lentsikalla kotiin.

Eilen oli jäähyväiset töissä. Sain nätin kortin ja akuniin korun lahjaksi. Oli kyllä tosi liikuttavaa saada lahja ja paljon positiivista palautetta. On hienoa kuulla, että on voinu tehdä merkityksellistä työtä. Siitä tulee tosi hyvä fiilis.

Illan vietin sitten paikallisten ystävieni seurassa. Ilta meni mukavissa merkeissä ja oli kiva ajella maisemareittiä kotiin. Siis mä en ajanu vaan sain kyydin.. kukaan täysjärkinen ei päästä mua rattiin: vasenkätinen ja blondi.. siitä ei hyvä seuraa.. ;)

Tänään oli viimeset palautteet Almondin toimistolla. Kävin vielä pikaisesti kattomassa Elizabethan Housen. Kastuin sit samalla läpimäräks ku olin jättäny sontsan väärään laukkuun... oli kiva istuu junassa kolme ja puol tuntii läpimärissä vaatteissa... Onneks junassa oli lämmin ni sain itteni kuivaks...

Sunnuntaina onkin sitten viimenen postaus.. toivottavaati viimein kuvien kera..

ke 27.5.2015

Huomenna olis sitten vika päivä. Mahdotonta... Tänään piti käydä ostamassa matkalaukku kun ei tavarat mahdu muuten mukaan... Ihan käsittämätöntä kuinka hurjaa vauhtia viikot oikein on kulunu. Mitä ihmettä mä oikein oon tehny koko tän ajan ku tää on vaan vilahtanu ohi?

Tänään oon laitellu toimistoa kuntoon. Korjaillu viimesiä papereita, varmistellu, että koneella on kaikki tarvittava, koittanu opettaa Gerrylle excel-taulukoiden tekoa... Jotenki tuntuu, että jotain tärkeää on jääny, mutta en millään saa päähän että mitä. Kaipa se huomiseks muistuu mieleen.. jos ei, niin sit ei voi mitään..

Tänään alotan pakkaamisen, koska huominen ilta menee ystävien seurassa ja perjantaiaamu tulee olemaan kiireinen. Kummallista. Oon kyl nyt niin pyörällä päästä, etten taida saada tän enempää järkeviä (?!) lauseita aikaiseksi...

su 24.5.2015

MIHIN TÄÄ AIKA ON MENNY????

Viis viikkoo takana, koko ajan oon ollu menossa ja puoliakaan en oo nähny ja tehny kaikesta siitä, mitä olin suunnitellu. Kaikkeen ei vaan oo revenny. Itku. Pitää tulla uudestaan!!! :)

Oon jo vähä hulvattomalla päällä, kun oon ihan poikki.. Tänään ajeltiin mun emännän kanssa Dartmoorin kansallispuistossa. Huikeet maisemat! Tuli Lappi mieleen, vaikka kasvusto onkin selvästi lämpimämmän ilmaston tuotosta. Värit oli jopa ruskaisia, vaikka kesä vasta aluillaan. Oli alkuun tosi sumeeta, ihan ei ollu kyse sumusta, mutta siitä se sitten kirkastu.

Käytiin vierailulla Dartmoorin vankilamuseossa. Dartmoor on kyllä oiva paikka vankilalle. Kun ajeltiin museolle, tuli ihan mieleen Dickensin romaanit. Kaikki ympärillä oli niin surkeeta, märkää ja ankeeta.. Tai Bronten sisarusten tuotokset. Olispa mulla siellä nummilla mökki, jonka takassa rätisee tuli ja jonka erkkeri-ikkunalla voi istuu ja lueskella vaikka Koleaa taloa (jonka otin matkalukemiseks ja johon en oo kajonnu kertaakaan täällä ollessa), samalla kun ihailee maisemia...

Okei, painunpesulle ja nukkumaan ennen ku ruven runolliseks! Öitä!

pe 22.5.2015

Huh. Kolme työpäivää jäljellä. Maanantaina on bank holiday, eli vapaa, ja perjantain vietän Almondin toimistolla jäähyväistunnelmissa. Yritän kyllä liukua siitä, että ehdin aiempaan junaan, kun siihenkin kuluu koko päivä, että pääsee Plymouthista Lontooseen... Näin ollen jää kolme päivää tehokasta työaikaa. Tavoitteena on jättää toimisto siihen kuntoon, että sen pyörittäminen on mahdollisimman sujuvaa.. Suoraan sanottuna se ois helpommin tehty, jos ei tarvis kehitellä näitä tietokonesysteemejä.. varsinkin kun "analoginen" ja "digitaalinen" yritetään pitää käynnissä yhtäaikaa.. vain toinen riittäis.. elämä on.

Tänään meillä oli taas se mahdollinen vapaaehtoinen käymässä. Sinänsä ihan mukavaa, mutta multa kuluu hukkaan arvokasta työaikaa, kun yritän rohkasta ja kannustaa häntä kun hän miettii onko hänestä tähän vai ei. Hän vertaa koko ajan itseään minuun, ettei hän osaa näitä hommia niin kun minä ja mä yritän selittää, että ei hänen tarviikkaan: meillä on ihan eri lähtökohdat tähän. Eikä kukaan odota hänen suoriutuvan yhdessä iltapäivässä siitä määrästä työtä, johon multa kuluu koko viikko. Raivostuttavaa suorastaan kun ite yrittää saada hommia siihen kuntoon, että tekniikkaa inhoavan Gerryn on helppo ottaa kone haltuun ja samalla pitää paimentaa aikuista ihmistä... Tältäkö meidän maikoista tuntuu joka viikko? Iso kiitos ja anteeksipyyntö taitaa olla paikallaan Hyrian suuntaan... ;)

ke 20.5.2015

Nää on tosi luovia nää mun blogiotsikot... no, pysynpähän ite omassa aikataulussa tän kirjoittamisen kanssa. Tänäänhän on siis oikeasti perjantai, mutta blogiteksti on laadittu keskiviikkona, en vaan jaksanu naputella sitä sillon koneelle..

Here goes..

Addiktin elämää sivusta seuranneena (nyt töiden puolesta), voin sanoa, että se on todella kummallinen tapa olla olemassa. Se ote, minkä alkoholi tai huumeet saa ihmisestä, on ihan käsittämättömän voimakas. 12 askeleen ohjelma ongelman selättämiseksi alkaakin sen tunnustamisella, että on voimaton vastustamaan alkoholia/huumeita. Ja sitä se todellakin on. Nämä ihmisetovat uhranneet kaiken, siis kirjaimellisesti kaiken addiktiolleen. Kuinka syvästi voimaton ihminen onkaan, sitä ei toipumista yrittävät addiktitkaan tunnu ymmärtävän. Toipuminen toki on mahdollista: kaikilla Reestartissa työskentelevillä on omakohtaista addiktiotaustaa..

Ne tarinat, joita täällä kuulee on aivan liian masentavia ja rankkoja tässä toistettavaksi. Se tapa millä addiktio vääristää koko ihmisen ajattelun ja maailmankuvan on aivan käsittämätön. Asioista, joita ei voisi kuvitellakaan tekevänsä, tulee lähestulkoon tavanomaisia.. Ihmisestä tulee täysin itsekeskeinen, tai oikeastaan huumekeskeinen. Mikään normaali ulkoinen motivatio, kuten omista lapsiata huolehtiminen tai edes tapaamisoikeuden säilyttäminen, ei tunnu voittavan huumeiden vetovoimaa. Samalla ihminen kuitenkin näkee kuinka -nätisti sanottuna- pyllylleen elämä menee jo yhdestä käyttökerrasta..

Meiltä potkittiin ulos tällä viikolla yksi asukas, jonka kanssa tulin tosi hyvin juttuun. Hän oli juuri saamassa elämäänsä kuntoon ja pääsemässä yhteyteen alle kouluikäisen lapsensa kanssa, kun jän retkahti kahdesti viikon sisään. Mun ihan sydäntä särki, kun hän tuli hyvästelemään mut ja kiittämään tuesta.. Kyllä toipuminen on mahdollista tän organisaation ulkopuolellakin, mutta se, millä tavalla Gerry käsittelee näitä addikteja ja ymmärtää sekä addiktiota ja toipumisprosessia, on ihan omalla tasollaan: ei mitään päähän taputtelua vaan suoraa ja raakaa puhetta ja toimintaa. Mutta toki tarpeenmukaan myös suoraa ja vilpitöntä kiitosta ja kannustusta, kun siihen on aihetta. En pystyis ite samaan, oon ihan liian pehmo.

Let that be a lesson to you all  kids!

On tosi haikeeta tajuta, että mun harjottelu alkaa olla lopuillaan. Asukkaat on sitä mieltä, että mun pitäis jäädä. Heitin vitsillä, että haluun kaks tonnia palkkaa ja he oli halukkaita lupaamaan sen. Operatiivinenjohto voi olla erimieltä......... :)

su 17.5.2015

Viikonloppu plakkarissa. Eilen istuksin iltapäivän ja illan ystävien kanssa rantsulla grillaillen... oli tosi kiva vaan olla ja höpötellä kaikkea hassua.. Eniten ehkä juteltiin asumisen eroista täällä ja Suomessa. Asuminen taitaa olla täälläkin ihan yhtä kallista ku meillä, jollei kalliimpaa. Tuntuu hassulta, kun täällä maksetaan sekä vedestä, sähköstä että kaasusta.. ja vesi lämmitetään erikseen joka asunnosta löytyvällä boilerilla. Mun piti ihan googlata, että mistä lämminvesi tulee Suomessa, kun en oo ikinä ajatellu koko asiaa; sen kun vaan hana auki. (Kerrostalojen lämmönjakohuoneessa on systeemi, jolla käyttövesi lämmitetään) Ainakin näin kerrostalossa suurimman osan elämäänsä asuneena.. Mutta täällä isäntäperheessäkin on suihkun yhteydessä vedenlämmitinpömpeli ja lämmin vesi tulee valitsinta kääntämällä. Olin aluks aika kauhuissani ku aattelin sitä sähkölaitetta siinä suihkun yhteydessä metalliammeen päällä.. kaikkeen tottuu... mut tykkään meidän systeemistä.....

Tänään oli tarkoitus seikkailla lisää Barbicanissa (vanhaakaupunkia tavallaan), mutta oli niin tuulista, että shoppailinki tuliaisia Drake Circuksessa. Lähinnä löysin kyl itelle kaikkee kivaa... Ensinnäki tuliaisten ostaminen on sikavaikeeta, tulee kalliiks ku on niin monia, keille haluis ostaa, ja matkalaukun kantokyky on rajallinen... First world problems, mut ehkä joku sopu löytyy...

Nyt nukkumaan, ens viikolla taas täys rähinä päälle.. :)

pe 15.5.2015

No niin. Kaksi tuntia ylitöitä plakkarissa tälle viikolle... Iltapäivästä tänään oli jo sellanen fiilis, että ei oo mitään tekemistä, haluun shoppaamaan. Kello tulee kolme ja aattelen, et puol tuntii vielä ja sit viikonlopun viettoon.

Joo. Eikös yks asukas paukahda paikalle viimein kymmentä yli kolme ja Gerry sanoo että nyt tehdään huumetesti. (Aamulla testattiin kaikki jotka kävi toimistolla tai jotka asuu toimistorakennuksessa ja jotka oli paikalla). Koska kyseessä oli nainen, se piti sitten mun hoitaa. Ollaan nimittäin sovittu, että koska mulla on lähihoitajan paperit, hoidan naisten huumenäytteet soveliaisuussyistä niin kauan kuin oon täällä.. Tietysti se testi näytti aineita, joita ei pitäisi näyttää... Eikun selvittelee tilannetta... Ok. Kello on varttia vailla neljä. Ajattelen lähteväni kotiin.

Noup. Eikös ovesta tule seuraava satsi: kaksi tarvii avaimia, yksi entinen asukas avautuu terveysongelmistaan, uusi asukas saapuu paikalle, jonka paperityöt pitää hoitaa heti, kaksi lisää huumetestiin ja yksi asukas, joka on vältelly toimistoa koko päivän, koska tietää huumetestien olevan käytössä, jolle Gerry pitää puhuttelun (jonka aikana mun työt seisoo, koska Gerry on vallannu koneen) ja jolle mun pitää kirjottaa sopimus, koska Gerryn pitää hoitaa pari huumetestiä lisää sekä kaiken viimeiseksi asukas, jonka vuokrasopimus irtisanotaan sopimusrikkomuksen vuoksi, ja jolle Gerry pitää läksiäispuhuttelun, jonka aikana mä en tietenkään voi poistua, koska tilanne on aika vakava ja mun lähtösäädöt häiritsis tilannetta. Ei Gerry ois ollu milläänsäkään vaikka viime puhuttelun aikana oisinkin lähteny, se vaan ei itestä tuntunu sopivalta..

Näin ne tilanteet elää... arki toimistolla addiktien parissa on aikamoista säätöä. Mut niin ku sanoin Petralle Almondin toimistolla eilen, tää on hieno paikka tehdä töitä, koska oikeasti oon saanu vastuuta ja paljon tehtäviä, mutta kellekään kovin nuorelle tää ei sovi, koska noiden ihmisten jutut on aika tosi rankkoja.. tosi tosi rankkoja..

Harmittaa, ettei toi kuvien lisääminen ole onnistunu, jää vähän kuiviksi nää mun postaukset.. Ehkä sitten viimenen postaus on täynnä kuvia... kun oon päässy Suomeen oman koneen äärelle..

ke 13.5.2015

Viikko puolessa ja harjottelu yli puolivälin. Jostain syystä on jo iskeny sellanen kummallinen lähdön tunnelma... oon saamassa toimiston arjen rullaamaan sujuvasti ja nyt jo puuhaillaan sitä, että opetan eteenpäin mun työt. Jotenkin tuntuu lopun alulta, mutta sitähän tää elämä on.

Eilen meillä aloitti uusi vapaaehtoinen, joka tulee tekemään toimistohommia puoleksi päivää kerran viikossa. Se on aika vähän, kun ottaa huomioon kuinka suuresti tilanteet tuolla vaihtelee. Mutta se on jotain kuitenkin. Tuntuu vaan hassulta olla toisen opastajana kun on itsekin opiskelija, mutta kaipa mä parhaiten tiedän mitä tuolla oon tehny.

Me alotettiin eilen vuokranperinnästä. Eli kuten oon ehkä aiemmin selittänyt, asukkailta peritään vuokraa, joka pääasiassa kustannetaan paikallisella versiolla asumistuesta. Kun tukihakemus on tehty, se puoli hoituu automaattisesti. Mutta asumistuki ei kata aivan kaikkia kuluja, joten asukkaat maksaa viekä päälle 15 puntaa viikossa lämmöstä ja vedestä. Tätä kutsutaan nimellä "top up". Top upista pidetään kirjaa ja sen maksusta kirjoitetaan aina kuitti. Nyt se kirjataan myös koneelle excel-taulukkoon. Gerry ei ole aiemminkäyttäny exceliä, joten näiden taulukoiden käyttö pitää opettaa hänellekin ja tälle uudelle vapaaehtoiselle.. Mutta pikkuhiljaa.. Ainoa vaan, että meillä on käytössä OpenOffice, mikä on periaatteessa vaan köyhä versio Office-ohjelmista, joten systeemi ei ole ihan hirveän kätevä... mutta se ei ole mun päänsärky.

Oikeasti tohon vuokran seurantaan tarvis ihan oman jonkun taloushallinnon ohjelman, mutta niiden ylläpito ja lisenssit taitaa ylitää meidän budjetin. Enkä usko, että Gerryllä on aikaa sellaisen opetteluun. Tosin rästien ja muun maksuliikenteen seuranta olis paljon sujuvampaa, samoin raporttoen laatiminen. Mulla meni nimittäin viime viikolla melkein kaks päivää siihen, että kokosin tietoja tämän vuoden aikana poismuuttaneiden rästeistä. Kunnon ohjelmalla, se olis hoidettu parilla klikkauksella... tekniikasta on siis sittenkin hyötyä, vaikka se aiheuttaaki harmaita hiuksia..

su 10.5.2015

Vitsit että mä oon nyt sivistynyt. Eilen kävin Merchant Housessa ja tänään Mount Edgecumbe Housessa. Ensinnä mainittu on 1500-luvulta peräisin oleva talo, joka modernisoitiin nykyiseen ulkoasuunsa 1600-luvulla (!). Oli aika veikeetä kuljeskella niin vanhoissa tiloissa, vaikka toki ne on kokenut aika monta muodonmuutosta vuosien aikana.Ja alkuperäistä taitaa olla enää ulkokuori.

Ensimmäinen rektio, kun näin kyseisen rakennuksen ekaa kertaa pari viikkoa sitten, meni jotensakin näin: "kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun". Rakennuksessa ei nimittäin ole yhtään suoraa seinää. Etuovi on huomattavasti vinksallaan... Mutta rupsahtaishan sitä itse kukin jos pitäis tönöttää paikallaan viissataa vuotta..

Mount Edgecumbe on Plymouthin kaupungin ja Cornwallin pitäjän yhteisomistuksessa oleva puisto. Oikeastaan kyseessä on Mount Edgecumben jaarlin älä-kysy-kuinka-iso sukukartano maineen, jonka yksityisomistuksesta luovuttiin (rahapulassa) 70-luvulla. Kartanon tiluksilla on nyt kaupungin ylläpitämiä puutarhoja ja itse kartano. Kartanoon on sisäänpääsymaksu, mutta suuri osa ulkoalueista on maksutta yleisön nautittavana.

Kartano sijaitsee kumpuilevalla niemekkeellä Cornwallin puolella ja Plymouthista sinne mennään lautalla. Maastossa on useita kilometrejä kävelyteitä, joiden varrella voi ihastella vanhoja kartanon rakennuksia ja puutarhoja. Miljöö on kieltämättä ihastuttava. Ja ilmeisen suosittu. Harmittaa, etten voi laittaa kuvia..

Kävin kartanossa sisälläkin. Oli ihan hienoa. Vanhaa, pölyistä ja prameaa. Kartano on vanhimmilta osiltaan Tudorien aikakaudelta ja loistonsa päivinä huomattavasti nykyistä suurempi. Natsit valitettavasti pommittivat kartanon 90 prosenttisesti maan tasalle, joten aidosti vanhaa siellä oli hyvin vähän. Kartanon uudelleen rakennus saatiin päätökseen 60-luvun loppupuolella.

Nämävanhat maalaiskartanot tuntuu kuuluvan olennaisena osana brittiläiseen kulttuuriin, joten ensiviikollekin löytyy kartano tutkittavaksi. Nyt kuitenkin pehkuihin valmistautumaan ensi viikon koitokseen.

pe 8.5.2015

Kiirus viikko takana. Taas. Uskomatonta, että puolet työharjottelusta on takana. Ois pitäny järjestää pidempi harjottelu... :) On ollu hienoo päästä tekee töitä Reestartissa, koska oon oppinu paljon ja päässy tekee jotain oikeesti hyödyllistä.

On jännä havaita, kuinka normaalia vapaaehtoistyö täällä on. Suomessa osallistuminen vapaaehtoistyöhön on suhteellisen harvinaista. Tai se ainakin tuntuu olevan jotenkin vierasta. Reestart esimerkiksi pyörii kokonaan vapaaehtoisvoimin, ainakin näin olen ymmärtänyt.

Myös meidän asiakkaita kannustetaan vapaaehtoistyöhön, kun ovat kuntoutuneet riittävästi. Asiakkaat on jaettu kolmelle tasolle: taso 1 aloittelee kuntoutumista ja raitista elämää, mutta tarvitsee vielä perään katsomista ja tukea. Kakkostasolla ollaan jo edistytty eikä ole enää tarvetta korvaushoidolle. Kolmostasolla aletaan olla jo valmiita itsenäiseen elämään ja miettimään tulevia työllistymismahdollisuuksia, jos kuntoutuja on jäänyt sivuun työelämästä. Riippuen ihmisestä ja hänen tilanteestaan, kuntoutujaa kannustetaan esim. vapaaehtoistyöhön.

Täällä vapaaehtoistyö on oikeasti yksi sektori, jonka avulla tuetaan mm. yhteiskunnan palveluita. Esimerkiksi työttömiä, eläkeläisiä ja koululaisia kannustetaan vapaaehtoistyöhön. Paikalliset TE-toimistot jopa auttavat hyväntekeväisyysjärjestöjä rekrytoinnissa. Gov.uk-sivustolla, joka on eräänlainen valtion tietopankki kansalaisille, löytyy paljon tietoa ja ohjeita vapaaehtoistyöhön.

Looginen päätelmä siis on, että täällä ihmiset oikeasti osallistuvat vapaaehtoistyöhön ja sitä arvostetaan. On tosi hienoa, että ihmiset etsii mahdollisuuksia auttaa muutenkin kuin rahaa vastaan. Itseasiassa Gerry kerto, että ens viikolla meillä aloittaa uusi vapaaehtoinen. Ja mun hommana on opettaa hänelle ne työt, joita mä teen, jotta sitten kun mä lähden, joku voi jatkaa siitä mihin mä jään.. :)

ke 6.5.2015

Uusi viikko pyörähtäny käyntiin. Tänään tuli ekan kerran sellanen olo, että aika tulee loppumaan kesken. Ihan hienoinen paniikki lepatteli tuolla sydänalassa tänään, mutta eiköhän se siitä. Vaikka kyseessä on vapaaehtoistyö, eikä voittoa tavoitteleva yritys, hallinnollinen puoli pitää silti hoitaa tarkasti. Ja se on kyllä aikamoinen haaste, kun varsinainen asiakastyö on todella vaativaa ja aikaavievää.

Kaiken tän paperinpyörittämisen keskellä on helppo unohtaa, että kyse on ihmisistä, joiden elämä on ihan päälaellaan. Sitä on vaikea kuvitellakaan, kuinka (paremman termin puutteessa) sekaisin heidän maailma. Ehkä vaikeinta on jaksaa sitä, kuinka sisäänpäin kääntyneitä addiktit on. Kaikessa on kyse juuri tästä sekunnista ja heidän tarpeestaan.. itse ei millään jaksais koko ajan keskeyttää omaa työtä, koska jonkun on saatava hoitaa joku asia juuri nyt eikä viidentoista minuutin kuluttua. Viimeiset pari päivää on ollu asiakkaiden kannalta haastavia ja kärsivällisyys on ollu koetuksella. Mutta toisaalta oon taas nähny vähän syvemmälle päihdetyön syövereihin..

Tällä herkellä mua työllistää tilastoimistehtävät. Oon kaivanu esiin kaikkien alkuvuonna taloista lähteneiden vuokratiedot. Sekalaisen kirjanpidon takia on täytyny tehä kaikenlaista salapoliisityötä... Mutta huomenna saan tiedot tarvittavaan muotoon ja lähetettyä projektikoordinaattorille, joka toimittaa ne kirjanpitäjälle. Sitten pääseekin temmeltämään tiedostoviidakkoon ja jatkamaan systeemin uudelleen järjestelemistä...

su 3.5.2015

Torstain Language Cafesta piti keromani... Language Cafen perusidea kai on kannustaa vaihdossa olevia opiskelijoita harjoittelemaan englantia ja samlla tutustuttaa heitä paikalliseen kulttuuriin. Ihan kiva idea. Viime viikolla jätin törkeästi menemättä, kun ei oikein hotsittanut. Mutta tällä viikolla oli luvassa brittiläistä huumoria ja ymmärsin, että ohjelmassa olisi elokuva ja syötävää. Sounds good.

No. Ohjelmassa oli syötävää ja huumoria. Mutta leffaa ei. Pettymys. Ensin oli reilun puolentunnin keskustelu/luento brittiläisestä huumorista ja sitten katsottiin jakso Pikku-Britanniaa. Hieman häiritsi kun kokoajan keskityttiin sarkasmiin. Itse näen brittihuumorin olevan enemmän ironista kuin sarkastista. En osaa selittää mikä ero on ironialla ja sarkasmilla, sitä varten pitäisi selailla sivistyssanakirjaa ja nyt vaan ei viitti, mutta mielestäni siinä on merkittävä sävyero... no anyways. Katselmus jäi vähän yksipuoliseksi, koska brittiläien kulttuuri ja kulttuurihistoria huumorin saralla on todella rikas. Mutta kun aika on rajattu, niin aika on rajattu.

No huumorin lisäksi oli syötävää. Täytyy kyllä sanoa, britit rakastaa voileipiä. Ja kolmioleipiä etenkin. Ei siinä mitään, en ole toistaiseksi saanut vielä huonoa leipää. Viipaleet ob paksuja ja tuoreita ja täytteet maistuvia ja runsaita. Jotain kotoista kuitenkin kaipaa. Täällä tykätään lotrata majoneesilla ja maustekastikkeilla, kun itse kaipaisi leivän väliin rouskuvaa salaattia ja kurkkua ja sen sellaista.. Onneksi sitä kaipuuta voi käydä parantelemassa Subwayssa..

Eilen olin satamaristeilyllä. Barbicanista (joka on satama-alue/turistikohde/oleskelualue) lähtee tunnin mittaisia satamaristeilyjä, joiden aikana kierretään Plymouthin niemeke Tamar-joen suulle. Oli hauska katsella Plymouthia vedestä käsin ja kuulla samalla Sid the Squid -kipparin tarinointia Plymouthin historiasta. Sid puhui leveällä west country -aksentilla, jota oli aika leppoisaa kuunnella. Murjaisipa hän hyvän anoppivitsinkin. Royal William Yardin lähistöllä on vanha köysitehdas, jossa sijaitsi myös vanhoja sellejä Englannin sisällissodan ajoilta. Näissä tiloissa on edelleen säilynyt hirttolava, jota pääsee katsomaan myös yleisö (julkisia hirttäjäisiä ei onneksi ole ollut enää aikoihin). Ja tätä nähtävyyttä Sid tuo anoppinsa katsomaan kaksinkertaa viikossa... i wonder why...

pe 1.5.2015

Toinen työviikko on lusittu. Suomessa on ollut vapaapäivä, mutta täällä on business as usual. Tuleva maanantai on kylläkin "bank holiday" eli jonkin sortin kansallinen vapaapäivä. En tienny että täällä otetaan Star Wars niin vakavasti, maanantai on nimittäin toukokuun neljäs eli May the Fourth, kansainvälinen Star Wars -päivä... "May the Fourth" viittaa tietysti Star Warsin kuuluisaan lausahdukseen "May the force be with you". No se scifistä...

Työviikko on ollut aikamoista hulinaa. Uusia asukkaita on otettu vastaan ja vanhoja heitetty pihalle. Toimiston, jota on olosuhteiden pakosta on hieman organisoinnin kannalta lyöty laimin, oon nyt saanu kutakuinkin järjestykseen. Muutama paperipino kaipaa vielä selvittelyä, mutta isot kuviot on about järjestyksessä. Gerry on antanut mulle aikalailla vapaat kädet, koska hänen aikansa kuluu aika lailla asukkaiden asioita setviessä.

Oon asettanu henkilökohtaiseksi tavoitteeksi Gerryn työn helpottamisen ja siksi koitan aktiivisesti keksiä tapoja hoitaa hallinnollinen puoli mahdollisimman helposti ja vaivattomasti. Neljän viikon päästä paikalla nimittäin ei ole enää täysipäiväistä sihteeriä... Osana tätä koitan tarkkailla, miten Gerry ja muut vapaaehtoiset luonnostaan toimii, jotta voin sopeuttaa suunnitelmani osaksi totunnaisia tapoja, etrei tarvitse kuluttaa kallisarvoista energiaa uuden opetteluun, vaikka ainahan sitä on uutta opeteltava.

Yksi haaste on tietysti puutteelliset puitteet: toimisto on pieni, säilytystilaa on vähän ja käytettävissä on vain yksi ikivanha tietokone. Lisäksi käytössä on vain tavallinen kotikäyttöön tarkoitettu tulostin/kopiokone -yhdistelmä, kun oikeaati tarvittaisiin vähän ammattimaisempi vehje. Mutta nää on näitä vapaaehtoisprojektin arjen realiteetteja...

Mutta oon tosi iloinen tästä työharjottelupaikasta.Oon aina kokenu toimistohommat ittelle vähän mystiseksi maailmaksi, mutta nopeasti siihen lopulta oppii, että mitä työnkuvaan kuuluu ja mitä tarvii tehdä. Tällänen sosiaalipuolen sihteerintyö tuntuu omalta kun pääsee hyödyntämään sekä vanhaa ammattia että uusia oppeja. Tämä tyttö rupeaa kuitenkin nyt viikonlopun viettoon pyykkäämisen merkeissä..

ke 29.4.2015

Uusi viikko on jo puolessa. Toimiston setviminen alkaa olla jo voiton puolella, vaikka paljon on vielä pinoja käymättä läpi. On kiva kun saa aikaan jotakin konkreettista pelkkien lappujen pyörittelyn sijaan.

Olen ottanu projektiksi "administration"-puolen (eli siis hallinnollisen puolen.. kai..) virtaviivaistamisen. Tällä hetkellä asiakkailta vuokran lisäksi perittävät top-up:it eli vesi- ja lämmityskulut kirjataan kortistoon käsin ja kuitit myös kirjoitetaan käsin, mikä sinänsä on ihan ok, mutta tekee puuttuvien maksujen keräämisen vaikeaksi. Korttien täyttämisessä ei ole ollut yhtenäistä linjaa ja joskus se on unohtunut kokonaan, joten todellisesta maksutilanteesta voi tehdä vain valistuneita arvauksia...

Kortiston lisäksi nyt on luotu Excel-tyyppinen taulukkojärjestelmä, jossa seurataan taloittain asiakkaiden maksuja. Tämä systeemi ei ole mitenkään virtaviivaistanut toimintaa, koska taulukot ovat kömpelöt käyttää ja tietokone niin onnettoman hidas, että siinä ei mene kuin hermot.. Yritän siis pähkäillä systeemiä, joka olisi helppo laatia, yksinkertainen käyttää, luotettava ja nopea. Ai niin, ja se pitää pystyttää ja ylläpitää nollabudjetilla. Piece of cake. Not.

Haasteita ja visaisia pähkinöitä siis riittää tälle blondille. Huomenna onneksi hetkeksi rentoutumaan Almondin Language Cafen merkeissä. Luvassa brittiläistä huumoria... siitä lisää perjantaina..

pe 24.4.2015

Ensimmäinen työviikko nyt takana. On menny vauhdilla nää ensimmäiset työpäivät. Eli oon töissä hyväntekeväisyysjärjestöllä, joka järjestää tukiasumista alkoholi- ja päihdeongelmista toipuville henkilöille. Toiminta on siis hyväntekeväisyyspohjaista ja lähtökohtana on "care in the community" eli ihmisiä autetaan raittiin elämän alkuun tavallisessa lähiöympäristössä, jotta ero "normaalielämän" ja toipilasajan (tai katkaisuhoidon) välillä olisi mahdollisimman pieni.

 Mun hommana on auttaa toimistotehtävissä eli työtehtäviin sisältyy vuokranperintää, sisäänkirjoittamista ja osoitteenmuutoksia tms paperiasioiden hoitoa... Tällä viikolla oon alotellu laittamalla arkistoa ajantasalle. Käytännössä kaikki työt on ollu yhden ihmisen harteilla, eikä hänellä ole riittäny aika kaikkeen, joten paljon on kirittävää.

Alku on ollu aikamoinen hyppy syvään veteen, mutta oon kotiutunu hommaan hyvin. Ohjaajani Gerry on ollu toistaiseksi tosi tyytyväinen mun työpanokseen. Toivottavasti sama linja jatkuu. Tarkotus ainakin olisi. Koska työ sisältää kriisissä olevien ihmisten tukemista ja iso osa työn sisällöstä liittyy heidän henkilökohtaisiin asioihin, tulee blogini sisältämään pääasiassa kuvauksia toimiston yleisestä arjesta, eikä niinkään ihmisistä, joiden kanssa työskentelen.

Yksi asia, mitä oon tässä itsekseni naureskellu kun olen kulkenu edestakas busseilla ja käyny välillä kaupoilla, on se small talk, jota englantilaiset viljelee jatkuvalla syötöllä. Sen noin kolmen sekunnin aikana, jonka olen tekemisissä esim bussikuskin kanssa, kun leimaan korttiniö hän tervehtii minua, kysyy kuulumiset ja toivottaa hyvät päivänjatkot. Se vauhti millä tämä jutustelu sylkästään ulos on ihan uskomaton... mä en ehdi kun vaan nyökätä kun kuski siirtyy jo seuraavaan... Tätä kanssakäymistä on aika hauska seurata. Saas nähdä kuinka siinä itse kehittyy seuraavan viiden viikon aikana.

ti 21.4.2015

No niin. Arki alkoi rytinällä. Eilen oli miitinki Almondin toimistolla ja sain juuri ja juuri vakuutettua toimiston väen siitä, että oon ihan järkevä ihminen. Juuri ja juuri. ;) Sen jälkeen tutustuin pikavauhdilla Plymouthiin portugalilaisen Sophian johdolla. Päivät on ollu tosi kuumia ja aurinkoisia toistaiseksi, joten ei valittamista siinä.. koville vähän otti se, etten ollut varannu juotavaa mukaan ja Plymouthissa tuntuu olevan vain ylämäkiä.. Henki vielä silti pihisee.

Tänään oli ensimmäinen päivä työharjoittelua. Koska kyseessä on vapaaehtoistyöllä suurimmaksi osaksi pyörivä organisaatio, kaikki on vähän kaaosta. Ihan ensimmäiseksi raivasinkin kirjaimellisesti itselleni toimistoon tilaa. Siis todella raivasin. Mutta toisaalta se on kiva tapa aloittaa: näet heti pikkasen otoksen kaikesta mahdollisesta, mitä tulevina työpäivinä tulee eteen. Ja näistä pienistä paloista rakentuu lopulta kokonaisuus, jonka tuntee ja ymmärtää alusta loppuun. Näyttää siis lupaavalta.

su 19.4.2015

Jos alottaisin itsestäni.. Lyhyestä virsi kaunis, kuten mulla tapana on. Olen Lilli, 29-vuotias merkonomiopiskelija. Opiskelen Hyriassa ekaa vuotta yo-linjalla ja vuosi on vielä jäljellä. Asun Korsossa Vantaalla kahden kämppiksen kanssa. Halusin lähteä vaihtoon/harjoitteluun Englantiin, koska tämä oli tällainen once in a life time -tsäänssi eikä sellasia pruukata jättää välistä. Plymouthiin siis suuntaan asiakaspalvelujakson harjotteluun.

Ensimmäinen päivä Plymouthissa on hyvässä mallissa.(Mun postaukset tulee sitten olemaan tiiviitä ja täynnä kirjoitusvirheitä, koska kirjotan tabletilla.. Tää on HIDASTA!) Eilinen lento meni ilman kommelluksia ja sain istuttua koko matkan vaikka selkä ollu tosi jumissa koko viikon. Nyt jo onneks pystyy melkein normaaliin toimintaan.. melkein..

Hermoilin kieltämättä aikalailla Plymouthiin perille löytämistä, mutta matka olikin tosi helppo. En ostanu junalippuja etukäteen, kun oli noita lakonuhkia Helsinki-Vantaalla ilmassa, joten ei voinu tietää josko lennot takkuilisi oikein kunnolla. Mutta kaikki meni tosi mallikkaasti. Lento lähti ajallaan ja oli ajallaan perillä. Nou problemos amigos. Matka Heathrow'lta Paddingtonille oli nopea ja edullinen: normaalihinta 21 puntaa, off peak -tarjous 10 puntaa. Siis sikakallista kymmenen minuutin junamatkasta, mutta kalliimpikin olisi voinut olla.. joten olen oikein tyytyväinen tarjoukseen. Vaihto Paddingtonilla oli nopea: tunnin verran jäi aikaa junien välille, mutta siinä just ehti "restroomiin", if you know what I mean, ja ostamaan evästä Marks and Spenceriltä, totta kai.

Junamatka oli huikea. Maisemat todella kauniita ja vaihtelevia. Yksi pätkä mentiin ihan merenrannassa ja muutaman kerran pärskeitä tuli ihan ikkunaan asti, mikä oli melko surrealistista. Viimeistä edelliseltä pysäkiltä tuli kyytiin vähän "juhlakansaa", mutta se nyt ei ollut mitään sellaista, mitä en olis nähny kotona Korsossa moneen kertaan ennenkin.

Kaikenkaikkiiaan siis ekan yön jälkeen hyvillä fiiliksillä. Ensimmäisen ystäväniki sain emännän kissasta, Titasta, josta yritän lisätä kuvan.. katotaan kuin käy. No ei näemmä käy.. toisella kertaa sit kissakuvia... (täskäy tietty niin, et kunhan mä julkasen tän, niit kyvii tulee sata)