Ensimmäinen työviikko nyt takana. On menny vauhdilla nää ensimmäiset työpäivät. Eli oon töissä hyväntekeväisyysjärjestöllä, joka järjestää tukiasumista alkoholi- ja päihdeongelmista toipuville henkilöille. Toiminta on siis hyväntekeväisyyspohjaista ja lähtökohtana on "care in the community" eli ihmisiä autetaan raittiin elämän alkuun tavallisessa lähiöympäristössä, jotta ero "normaalielämän" ja toipilasajan (tai katkaisuhoidon) välillä olisi mahdollisimman pieni.
Mun hommana on auttaa toimistotehtävissä eli työtehtäviin sisältyy vuokranperintää, sisäänkirjoittamista ja osoitteenmuutoksia tms paperiasioiden hoitoa... Tällä viikolla oon alotellu laittamalla arkistoa ajantasalle. Käytännössä kaikki työt on ollu yhden ihmisen harteilla, eikä hänellä ole riittäny aika kaikkeen, joten paljon on kirittävää.
Alku on ollu aikamoinen hyppy syvään veteen, mutta oon kotiutunu hommaan hyvin. Ohjaajani Gerry on ollu toistaiseksi tosi tyytyväinen mun työpanokseen. Toivottavasti sama linja jatkuu. Tarkotus ainakin olisi. Koska työ sisältää kriisissä olevien ihmisten tukemista ja iso osa työn sisällöstä liittyy heidän henkilökohtaisiin asioihin, tulee blogini sisältämään pääasiassa kuvauksia toimiston yleisestä arjesta, eikä niinkään ihmisistä, joiden kanssa työskentelen.
Yksi asia, mitä oon tässä itsekseni naureskellu kun olen kulkenu edestakas busseilla ja käyny välillä kaupoilla, on se small talk, jota englantilaiset viljelee jatkuvalla syötöllä. Sen noin kolmen sekunnin aikana, jonka olen tekemisissä esim bussikuskin kanssa, kun leimaan korttiniö hän tervehtii minua, kysyy kuulumiset ja toivottaa hyvät päivänjatkot. Se vauhti millä tämä jutustelu sylkästään ulos on ihan uskomaton... mä en ehdi kun vaan nyökätä kun kuski siirtyy jo seuraavaan... Tätä kanssakäymistä on aika hauska seurata. Saas nähdä kuinka siinä itse kehittyy seuraavan viiden viikon aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti