perjantai 22. toukokuuta 2015

ke 20.5.2015

Nää on tosi luovia nää mun blogiotsikot... no, pysynpähän ite omassa aikataulussa tän kirjoittamisen kanssa. Tänäänhän on siis oikeasti perjantai, mutta blogiteksti on laadittu keskiviikkona, en vaan jaksanu naputella sitä sillon koneelle..

Here goes..

Addiktin elämää sivusta seuranneena (nyt töiden puolesta), voin sanoa, että se on todella kummallinen tapa olla olemassa. Se ote, minkä alkoholi tai huumeet saa ihmisestä, on ihan käsittämättömän voimakas. 12 askeleen ohjelma ongelman selättämiseksi alkaakin sen tunnustamisella, että on voimaton vastustamaan alkoholia/huumeita. Ja sitä se todellakin on. Nämä ihmisetovat uhranneet kaiken, siis kirjaimellisesti kaiken addiktiolleen. Kuinka syvästi voimaton ihminen onkaan, sitä ei toipumista yrittävät addiktitkaan tunnu ymmärtävän. Toipuminen toki on mahdollista: kaikilla Reestartissa työskentelevillä on omakohtaista addiktiotaustaa..

Ne tarinat, joita täällä kuulee on aivan liian masentavia ja rankkoja tässä toistettavaksi. Se tapa millä addiktio vääristää koko ihmisen ajattelun ja maailmankuvan on aivan käsittämätön. Asioista, joita ei voisi kuvitellakaan tekevänsä, tulee lähestulkoon tavanomaisia.. Ihmisestä tulee täysin itsekeskeinen, tai oikeastaan huumekeskeinen. Mikään normaali ulkoinen motivatio, kuten omista lapsiata huolehtiminen tai edes tapaamisoikeuden säilyttäminen, ei tunnu voittavan huumeiden vetovoimaa. Samalla ihminen kuitenkin näkee kuinka -nätisti sanottuna- pyllylleen elämä menee jo yhdestä käyttökerrasta..

Meiltä potkittiin ulos tällä viikolla yksi asukas, jonka kanssa tulin tosi hyvin juttuun. Hän oli juuri saamassa elämäänsä kuntoon ja pääsemässä yhteyteen alle kouluikäisen lapsensa kanssa, kun jän retkahti kahdesti viikon sisään. Mun ihan sydäntä särki, kun hän tuli hyvästelemään mut ja kiittämään tuesta.. Kyllä toipuminen on mahdollista tän organisaation ulkopuolellakin, mutta se, millä tavalla Gerry käsittelee näitä addikteja ja ymmärtää sekä addiktiota ja toipumisprosessia, on ihan omalla tasollaan: ei mitään päähän taputtelua vaan suoraa ja raakaa puhetta ja toimintaa. Mutta toki tarpeenmukaan myös suoraa ja vilpitöntä kiitosta ja kannustusta, kun siihen on aihetta. En pystyis ite samaan, oon ihan liian pehmo.

Let that be a lesson to you all  kids!

On tosi haikeeta tajuta, että mun harjottelu alkaa olla lopuillaan. Asukkaat on sitä mieltä, että mun pitäis jäädä. Heitin vitsillä, että haluun kaks tonnia palkkaa ja he oli halukkaita lupaamaan sen. Operatiivinenjohto voi olla erimieltä......... :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti