No niin. Kaksi tuntia ylitöitä plakkarissa tälle viikolle... Iltapäivästä tänään oli jo sellanen fiilis, että ei oo mitään tekemistä, haluun shoppaamaan. Kello tulee kolme ja aattelen, et puol tuntii vielä ja sit viikonlopun viettoon.
Joo. Eikös yks asukas paukahda paikalle viimein kymmentä yli kolme ja Gerry sanoo että nyt tehdään huumetesti. (Aamulla testattiin kaikki jotka kävi toimistolla tai jotka asuu toimistorakennuksessa ja jotka oli paikalla). Koska kyseessä oli nainen, se piti sitten mun hoitaa. Ollaan nimittäin sovittu, että koska mulla on lähihoitajan paperit, hoidan naisten huumenäytteet soveliaisuussyistä niin kauan kuin oon täällä.. Tietysti se testi näytti aineita, joita ei pitäisi näyttää... Eikun selvittelee tilannetta... Ok. Kello on varttia vailla neljä. Ajattelen lähteväni kotiin.
Noup. Eikös ovesta tule seuraava satsi: kaksi tarvii avaimia, yksi entinen asukas avautuu terveysongelmistaan, uusi asukas saapuu paikalle, jonka paperityöt pitää hoitaa heti, kaksi lisää huumetestiin ja yksi asukas, joka on vältelly toimistoa koko päivän, koska tietää huumetestien olevan käytössä, jolle Gerry pitää puhuttelun (jonka aikana mun työt seisoo, koska Gerry on vallannu koneen) ja jolle mun pitää kirjottaa sopimus, koska Gerryn pitää hoitaa pari huumetestiä lisää sekä kaiken viimeiseksi asukas, jonka vuokrasopimus irtisanotaan sopimusrikkomuksen vuoksi, ja jolle Gerry pitää läksiäispuhuttelun, jonka aikana mä en tietenkään voi poistua, koska tilanne on aika vakava ja mun lähtösäädöt häiritsis tilannetta. Ei Gerry ois ollu milläänsäkään vaikka viime puhuttelun aikana oisinkin lähteny, se vaan ei itestä tuntunu sopivalta..
Näin ne tilanteet elää... arki toimistolla addiktien parissa on aikamoista säätöä. Mut niin ku sanoin Petralle Almondin toimistolla eilen, tää on hieno paikka tehdä töitä, koska oikeasti oon saanu vastuuta ja paljon tehtäviä, mutta kellekään kovin nuorelle tää ei sovi, koska noiden ihmisten jutut on aika tosi rankkoja.. tosi tosi rankkoja..
Harmittaa, ettei toi kuvien lisääminen ole onnistunu, jää vähän kuiviksi nää mun postaukset.. Ehkä sitten viimenen postaus on täynnä kuvia... kun oon päässy Suomeen oman koneen äärelle..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti